Helmikuussa aloitettu teksti jota jatkan tänään...
Tervehdys,
Tässäpä taas pohdin syntyjä syviä. Liekkö kevät väsymystä vai mitä... mutta tuntuu, että jalat painaa kymmenen kiloo kappale ja voimat on aikalailla veks. Nyt kahdeen viikon aikana on ollut myös päivittäin tinnitystä ja siihen liittyen päänsärkyä. En tykkää!!!!
Mutta joka päivä on vaan lähdettävä lenkille ja nyt viimeiset päivät oon taas tehnyt syvärentotuksia, että vähän kroppa rentoutus. Ja voi mikä tunne <3
suosittelen rentoutumisharjoituksia sillä sen jälkeen on kyllä usein niin hyvä fiils. Itse oon nyt tyyliin Googlesta katsonut aina mieleisen pätkän :)
Niin sellaista nyt tässä mietin, että aika mielenkiintoinen asia minkä lapsi toi eilen esiin. Koululla oli alkuviikosta ollut selvittely yhdestä kahakasta, jossa lapsi X oli heittänyt lasta Y jäisellä lumikokkareella päähän. Näitä selvittelyjä tulee ja menee. Oma lapseni on tänä talvena onneksi päässyt nyt vähän vähemmällä ja koulukiusaamista ei ole ollut entiseen malliin. Mutta lapsi toi esiin asian mitä koulussa oli mietitty eli "pitäisiköhän sinun Y mennä juttelemaan koulukuraattorin tai koulupsykologin luo tästä kiusaamisesta"
Kysymys kuuluu: Poistaako ns. kiusatun kiusaamisen se, että ko.lapsi käy juttelemassa jonkun kivan tätin kanssa tästä tilanteesta? Toki ymmärrän, että on tärkeä lapsen itsetunnon ja omakuvan näkökulmasta hyvä käydä keskustelemassa ja toteamassa, että sä oot hyvä tyyppi ja kiusaaminen on tylsää. Mutta poistaako se sen, että häntä ei kiusata??
Samaa peilaisin myös aikuisten maailmaan. Poistuuko ongelmat sillä, että niistä puhutaan jonkun ulkopuolisen kanssa ilman, että asianomaiset ovat paikalla? Ei.
Samaa mieltä olen kyllä siitäkin, että väsymys oireita ja töissä jaksamisen ongelmia ei korjata käymällä työspykologilla tai syömällä mielialalääkkeitä.
jatkuu 21.3.2020
Väsymyksen syyksi selvisi matalat veren rauta-arvot. Ja nyt vointi jo parempi, onneksi :)
Mutta tuota asioiden selvittelyä pohdin edelleen. Miten tärkeää olisi, että asioihin voitaisiin puuttua nopealla tahdilla. Koulumaailmassa selvitellään toki riitoja ihan siinä hetkessä, mutta jostain syystä ne tuntuvat jäävän kaihertamaan sinne jonnein. On ollut ihana huomata, kun lapset ovat nyt kotikoulussa miten paljon rennompia he ovat. Ei oo joka päivisiä keskusteluja siitä miten toiset lapset "jatkavat suun soittamista". Jotain hyvää tässäkin hetkessä on siis.
Tulee tässä mieleen työkaverin sanonta "pittee juua vähän tätä sitruunavettä niin ei oo tää maailma niin imelää" Ihana kevennys <3 on tärkeää, että työelämässä kaikilla on samat päämäärät ja säännöt. Ja että niitä noudatetaan.
Pakko sanoa, että itsellä on välillä tosi vaikea löytää töissä sitä positiivistä draivia. On raskasta, kun huomaa ettei jonkun kanssa vaan yhteistyö suju. Tai että yrittämisestä huolimatta huomaat törmääväsi toistamiseen samaan tilanteeseen eli sovituista asioista ei pidetä kiinni. Tai että lähdetään sooloilemaan. Nämä asiat aiheuttavat työyhteisössä hämmennystä ja jännitteitä joita on aika ajoin vaikeita saada laukemaan. Pidemmän päälle se aiheuttaa poissa oloja sekä hoitotyön jatkuvuuden katkeamisen.
Muutoksien pyörteessä mennään monella tapaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti