Empatiaähky vai ylikuormitus??

Työelämässä emotinaalisella vaatimuksilla tarkoittaan tunnelämän tuomaa kuormitusta. Tunnetyö on paitsi emotionaalisesti kuormittavaa se pitää sisällään myös kognitiivisiä vaatimuksia kuten tulkintaa, arvointia, posessointia ja rooliristiriitoja.

Hoitajan käyttäytymiseen ja tunteiden ilmaisemiseen kohdistuu usein tietynlaisia odotuksia, jopa vaatimuksia. Voidaan odottaa hoitajan olevan myötätuntoinen ja myönteinen, vaikka todellisuudessa hän voi kokea turhautumista, pahaa miltä jopa inhoa. Näin ollen todellisten ja näytettyjen tuntiden ero voi aiheuttaa ristitiidan kokemuksia. Näissä tilanteissa hoitaja joutuu kontrollimaan ja säätelemään omia tunteitaan ja niiden ilmaisua mikä on kuormittavaa. Mitä enemmän työhön sisältyy vuorovaikutusta, tilanteita joissa on huomioitava asiakkaan tai omaisen tunteet ja hallita omat tunteet sitä enemmän työn emotionaalinen kuormitus kasvaa.

Emotionaalinen haastavuus voi liittyä siihen, että asiakkaan elämäntilanne on ristiriidassa hoitajan arvojen kanssa. Myös hoitajan siviili elämässä tapahtuneet kokemukset tai vaikeudet mm.lähisen sairaus, kuolema tai koettu väkivalta voivat lisätä työn emotionaalista kuormittavuutta. Onkin tärkeää ymmärtää, että omat tunteet eivät kerro niinkää asiakkasta vaan itsestä, vaikka tunteet heräävätkin asiakas kontaktissa.

Vaikka hoitaja tekisi parhaansa, asiakas voi kokea ettei ole saanut riittävästi tukea ja apua. Ettei häntä ole kuunneltu, ymmärretty ja huomioitu tarpeeksi. Asiakas voi purkaa pahaa oloaan hoitajaan tyytymättämyydellä tai olla jopa töykeä tai ilkeä. Näissä tilanteissa emtionaalinen kuormitus lisääntyy ja hoitajalle voi tulla riittämättömyyden tai huonomuuden tunteita.

Hyvä on muistaa, että tunnetyöllä on toinenkin puoli: myönteinen palaute, kiitos tehdystä työstä. Nämä ovat voimavaroja ja myös henkilökohtaisen kasvun lähteitä. Sanonta ”kissa kiitoksella elää” on puoliksi totta. On hyvä muistaa myös saadut kiitokset.

Tähän aiheeseen törmäsin kun selailin mm. terveydenhoitaja lehteä ja me naiset julkaisua työterveyshuollon odotusaulassa. Mielenkiintoinen ja monella tapaa ajankohtainekin. Huomaa näin arjen päästyä taas käyntiin, miten taas mielessä pyörii paljon ”pitäis ehtiä” asioita. Liekkö se arki oikeasti niin kiireistä vai tuntuuko vaan? Toki, kun katsoo kalenteria voi huomata, että on sinne taas kertynyt yhtä sun toista. Mikä nyt ehkä sitten kuitenkin vähän vinksauttaa tätä systeemiä on, että mun nämä vähäiset työpäivät pakkaa venymään. Kuitenkin syynsä on miksi sitä osa-aikaista nyt vielä teen. Omat rajat !! niitä pitäisi nyt tarkastella kriittisesti.

On muuten mukava huomata miten paluu työelämään näin 50% työajalla on antanut onnistumisen kokemuksia. Paljon on menty vuodessa eteenpäin ja tuntuu hyvältä. Toki vielä on päiväkohtaista vaihtelua miten hyvin kuulen ja selvää puheesta. Eikä se taustamelu propleema varmaan ikinä häviä. Välillä päivällä olen hetkeksi riisunut ”impan” ja pieni hetkikin monesti auttaa. Aivot saa pikku tauon ja taas jaksaa. Kotona edelleen tykkään olla ilman ”imppaa”, mutta enemmän ja enemmän käytän sitä kyllä tuolla eri aktiviteeteissä. Ja huomaan siis kun se välillä unohtuu kotiin ;) mutta parempaan suuntaan mennään. Ehkä mä vielä joskus taas pääsen ihan kunnolla työsyrjään kiinni eli kokopäivä työhön.

Nuo lisälaitteet pitäisi nyt oikeasti saada kunnolla käyttöön. Olkoon nyt tämän syys- ja lokakuun projekti :)

Mutta tänään on vapaa päivä ja Reiska (imuri) kutsuu samoin pyykkikone.. Kiva kun kävit täällä <3 Kauniita syksypäiviä...

Sari