Ensiksi pysähdyttiin katsomaan "Karhun pesäkiveä" matkaa ylös oli noin 500m, mutta nousua noin 100m, joten hyvä jumppa tuli tehtyä,kun kiivettiin portaita ylös. Käytiin tähyilemässä myös Inarijärveä.
Karhunpesäkivi on Inarin Myössäjärvellä Ivalo–Inari-maantien varrella sijaitseva suuri siirtolohkare, joka on sisältä ontto. Karhunpesäkivi on Suomen suurin tafoni, joka on syntynyt kiven sisuksen rapautuessavähitellen veden ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta. Onkalon seinämillä ja katossa on kennomaista pintaa, joka syntyy heikomman kiviaineksen rapautuessa pois vahvemman ympäriltä. Karhunpesäkiven onkalo ei siis ole nurin päin kääntynyt hiidenkirnu, kuten joissakin lähteissä väitetään. Karhunpesäkiven luokse johtaa polku ja sisällä olevaan luolaan pääsee kiven juurella olevasta aukosta.
Kiven kerrotaan saaneen nimensä siitä, että lumimyrskyssä eksynyt lappalainen oli mennyt luolaan suojaan ja nukahtanut sinne. Herättyään hän huomasi, että samassa luolassa oli talviuntaan viettävä karhu. Karhu ei onneksi herännyt ja mies pääsi poistumaan luolasta myrskyn laannuttua.
(Lähde: wikipedia)
Kauniilla paikalla kiva taukopaikka ❤
Siitä matka jatkui Inariin. Käytiin tutustumassa Jäniskosken kauniiseen ympäristöön kävellen noin 4km lenkki. Paistettiin makkaraa ja nautittiin kauniista aurinkoisesta ilmasta.
Jäniskosken polku oli helppo kulkuinen esteetön, leveä ja tasainen sorareitti metsän halki. Matkaa parkkipaikalta koskelle oli puolisen kilometriä, ja kosken kohina kuului jo selkeänä metsän läpi.
Polun varrella on kaunista inarilaista metsämaisemaa. Muuan kohdassa kohoaa myös suuri lohkare, joihin lapsista oli kiva kiipeillä.
Kosken vastarannalla oli todella siisti laavu ja liiteri/wc jonne pääsi rippusiltaa pitkin. Se oli lasten suosikki.
Kävimme pienen lenkin kävelemässä odotellessa laavun vapautumista. Reitin varressa oli mukavasti kerrottu alueen historiaa kauniisti kuvitettuna. Maisema oli kaunis ja jopa minä kuulin metsään kosken kohinan.. suosittelen tutustumaan. Ainut oli ettei lähellä ollut ns.kierrettävää reittiä vaan jouduimme palamaan takaisin miltein samaa reittiä.. kävimme ihan sekoilemassa metsäpolkuja 🤗
Kun oltiin Inariin asti päästy niin ajeltiin Utsjoelle. Ylitettiin raja ja ajettiin Norjan puolella aina Karihasniemelle asti ja siitä takaisin Suomen puolelle. Tenoa ehdittiin ihailla ja nähtiin muutama soutajakin.
Siitä sitten takaisin Ivaloon ja Saariselälle. Noin 500km rupeama, mutta kauniit oli maisemat joten kannatti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti