pihatöitä - vihatöitä ja kevättä

Aamulla herätessä ajattelin, että ei voi olla mitään kurjempaa, kun herätä siihen, että on kipeenä.

Väärin...

Kurjuutta on se, että postilaatikko on täynnä työkkärin kirjeitä.

Joku nyt miettii, että eikös se työvoimatoimiston vai mikä se nyt nykyisin on tehtävä oo välittää työtä.. On JOO. Ainut VAAN,että mulle ne VÄLITTÄÄ ( lue= postittaa) niitä työpaikkoja joissa mun kuulonaleneman vuoksi mun on lähdes mahdotonta työskennellä. Mä oon nytkin helmikuussa toimittanut sinne vinon pinon paperia ja kirjoittanut ja kertonut mikä tää tilanne niin kun on.

Mutta A) työkkärin täti ei ymmärrä lukemaansa ja kuulemaansa B) ei osaa lukea C) ei kuule (sitähän meitä on kaks) D) arpoo päivän voittajat ja postittaa samalla henkilölle 5 päivän pikatärppiä.

Olipa muuten hilkulla etten pakannut noita tenavia autoon ja ajanut tuota 80 kilometriä, mun rakkaalla maasurin raadolla sinne Kuopion työkkäriin möykkäämään. En ajanut vaan kirjoitin noin 4 sivuisen selostuksen tälle tädille. Sähköisessä versiossa olisi saanut käyttää 400 merkkiä. Ei riittänyt joten vienpä sen huomenna työkkäriin kun meen Kuopioon asioille. Lukeekon ja pyytäköön lisäselvitystä, jos kaipaa..

 

Oikeasti aika surullista, että minuun ei luoteta. Luulisi nyt tyhmänkin ymmärtävän etten mie siksi oo opiskellut lähihoitajaksi – terveydenhoitajaksi – sairaanhoitaja AMK – Yhteisöhoitoa – Sairaanhoitaja YAMK, että saisi olla työttömänä... en mie voi hokkus pokkus muuttaa omaa kuulooni. Eikä nuo kuulokojeet oikeesti tuo sitä kuuloo takas. Kyllähän ne helpottaa kuulemista, mutta kun sitten ne kaikki äänet voimistuu ja patterin sirinät, tausta musiikit, renkaiden jytinät ne kaikki kuuluu.. voi sitä meteliä. Minulla kun on kaiken lisäksi vielä ääniyliherkkyys eli tietyt äänet laukaisee korvien soimisen. Voi itku sitä korvien soimista ja päänsärkyy. ( tervetuloa vaan kokeilemaan... )

 

Kun vielä tuntui hieman ”kitkulalta” niin päätin sitten lähteä pihalle tekemään jotain sellaista missä käden jälki näkyy... aloin siis tekemään pihatöitä toisin sanoen vihatöitä eli haravoimaan. Kun muualla ei ollut oikein enää haravoitavaa (kiitos anopin järjestämän touhupäivän) niin aloin haravoida tuota meidän pihatien reunuksia. Mietinkin tässä, että kuka sitä ees huomaa? No minä ainakin. Siinäpä siis puhisin ja haravoin. Lapsia hieman jo nauratti äitin touhukkuus.. mutta apuna olivat ja aika määrä lehtiä, risuja ja havupuun oksia siivottiin.. ja vähän myös ukin koirien häkkien ympäryksiä ja ja.... kylläpäs helpotti.

Usein huomaan, että joku fyysinen tekeminen on se joka saa mun kiukun purkautumaan. Mutta toisaalta sellaisessa saa myös selvitetyä ajatuksia. Halkopinojen teko on minulle myös yksi sellainen ”terapia”-juttu. Tuolla odottaakin pihalla kasa.. mutta tänään en vielä siihen koske.

Lasten kanssa jo mietittiin mitä kaikkea kivaa kesällä voi tehdä. Ja odotetaan jo innolla, että saadaan meidän omat pikku-taimet kasvamaan tuonne ulos.

Iltapalaksi paistoin lasten kanssa lettuja.. Letuthan on parasta lohturuokaa mitä tiedän. Aikoinaan aina isä Erkin kanssa paistettiin lettuja iloon ja suruun sekä kaikkeen siitä väliltä.

Mutta nyt on jo parempi mieli. Tein muuten tänään uuden ovikoristeenkin :)

 

 

jk. huomenna olen menossa KYSiin kuntoutustutkimus poliklinikalle. Jospa sitä kautta tätä työkykyisyys asia alkaisi selviämään

 

Kevättä, KoiranKakkaa ja vähän muuta

Niin se vaan kevät tulee väistämättä, lumet sulaa ja näkyviin tulee se kaikki mitä sinne on ennen talvea jäänyt tai talvella kertynyt. Kevään varma merkki on muuten myös yleistöosastojen ”koirakakka kirjoitukset”. Luin tässä päivänä muutamana yhden tälläisen kirjoituksen, mutta kun ei muista mistä. Pakko sanoa, että hieman alkoi huvittaa.. johtuneen osaksi tietysti siitä, että tässä omassa pihapiirissä noita sontakoneita on tällä hetkellä yhdeksän ja sitähän kertyy siis meillä ihan kivasti.

Niin tämän yleisöosasto kirjoituksen ydin oli ”Millainen on sellaisen koiranomistajan koti, joka antaa koiransa tehdä tarpeet tienlaitaan ja jättää jätökset siihen?” tässä kirjoituksessa mietittiin, että onko sellaisen koiranomistajan koti täynnä koirankakkaa, joka ei viitsi kertätä koiran jätöksiä tien laidasta. Kyseinen kirjoittaja mietti, että uskaltaisiko hän mennä kylään tuollaisen jätösten jättjän kotiin? Mitä kaikkea tauteja sieltä voisi saada??

Ha ha haa... pakko nauraa. Oikeesti, kun kulkee tuolla teiden varressa niin onhan siellä koirankakkojakin ja niihin ei oo kyllä kiva tallata. Mutta ne maatuu Toisin, kun kaljatölkit, tupakantumpit, käytetyt kortsut, muovipussit, pyöränrungot jne. Ymmärrän, että on epämielyttävää, että koiran kakkoja on tienlaidassa, ymmärrän myös sen miten ikävää on kuljettaa koirankakka pussia koko koiran ulkoilutuksen mukana sillä koirankakka roskiksia ei ole. Itse pyrin omia koiria ulkoiluttaessa toimimaan niin, että jos koira tekee tarpeen kadun varteen koitan sitä potkia sivumalle ja välillä kuljetin mukana ”kakkalapiota” jolla vippasin kakat syrjempään.

Mutta miksi nyt tähän aiheeseen päädyin on se,että jos koiran jätökset tien varteen jättävää koiranomistajan siisiteyts tottumuksia mietitään kotioloissa. Niin voisi samaa miettiä myös esimerkiksi viikonloppuna ravintolan vessan lattialle oksentavien kohdalla tai niiden jotka jättävät pikaruokapaikassa jälkeensä lattialle levinneet ranskalaiset, ketsupit ja limpsat.

Itsellä tulee nykyisin hyvin harvakseltaan käytyä yöelämässä eli kaljakuppiloissa tai ravintoloissa miksi niitä kukakin haluaa sanoa. Viime viikonloppuna päätimme kuitenkin käydä tutustumassa Kuopion keskustassa muutamaan paikkaan. Itse, kun en ole 10 vuoden savossa asumisen aikana noihin keskustan kuppiloihin vielä ehtinyt tutustua. Niinpä suuntasimme klo 22 jälkeen parille siiderille. Pakko sanoa, että enpä edes muista milloin olisin käynyt niin epäsiistissä wc:ssä tai siis enhän mä siellä voinut edes käydä niin kauhee oksennuksen ja kusen haju siellä oli. Ja kello oli siis 22.30. Millainen mahtaa olla oksetajan tai baari henkilökunnan kodin siisteystaso??? Mutta olipa kiva mennä hotellin wc:n tuon reissun jälkeen.

Tänään innostuin anopin kanssa haravoimaan meidän pihaa ja koiran tarhojahan siis siivotaan monta kertaa viikossa. Pakko sanoa, että melkeinpä ilmaan tuo koirankakka määrä häviää, kun samaan kasaan laitetaan haravointi jätteet ja kun siihen sataa vettä. Itse käyn tuohon samaan kasaan myös kippaamassa aika ajoin tuhkaa. Edelleen siis ihmettelen tätä joka keväistä ”itkemistä” koirankakoista. Milloin joku olisi huolissaan siitä, että linja-auto pysäkin roskis levitellään pitkin katua, tai että valtatien vartta pidetään roskiksena eli ikkuna auki ja roskat ikkunasta ulos. Tässäkin Joensuu-Kuopion tien varressa on viime vuosien aikana ollut milloin stereot, nojatuoli, sohva, verhot ym. roskaa.

Joskus olen miettinyt,että koululuokkia voisi kannustaa siivoamaan pienen pätkän kylän raittia tai valtatien vartta sillä, että saisivat luokkaretkirahastoon hieman rahaa. Samalla voisi myös omakohtaisesti kokea sen miltä se roska siellä luonnossa näyttää.

Ja samalla voisi myös miettiä mitä sieltä on kerättävä pois ja minkä voisi siirtää sivumpaan. No ainakin voin omia lapsiani tähän asiaan perehdyttää.

Aurinkoista kevättä...