Lapsen kipu

(lainattu kuva)

 

Viime päivinä meidän perheessä on mietitty lasten kipua. Koskeeko ihan oikeasti vai haetaanko vain huomiota?

Meillä ollaan siis sairastettu viimeiset kolme viikkoa. Aluksi oli liikkeellä olevaa maha-flunssaa eli ekaksi lapset ovat valittaneet mahavaivoja sitten onkin alkanut nuha-flunssa. Ja nyt sitten vielä nuhaa ja yskää. Kuumeen alentamiseen on ollut käytössä perussetti eli panadolia ja buranaa sekä astmaatikolle astmalääkityksen tehostus.

Mutta entäs, kun vaikuttaa että tauti olisi talttumassa, mutta silti vaan päätä särkee?

Kuitenkin lasten tuntuu olevan vaikea näyttää miten paljon koskee ja mistä se kipu oikein tulee?

Tiedossahan on ettei pieni lapsi osaa paikallistaa tai ilmaista kivun kokemusta. Lapsi tarvitsee ulkopuolisen tarkkailijan (vanhemman, hoitajan ) joka arvio lapsen ilmeistä ja käyttäytymisestä kivun voimakkuuden ja mahdollisen lääkityksen tarpeen. Usein ajatellaan, että 5-6 vuotias lapsi osaa jo ilmaista kipukokemuksen. Mutta onko näin?

Pienemmillä lapsilla kipu ilmenee; itkuna, ilmeiden muutoksina, levottomuutena, väsymyksenä, ärtyneisyytenä. Ja esimerkiksi korvakipuinen lapsi haroo korvaa, kurkkukipuinen lapsi ei usein syö mielellään jne. Yleensähän vanhempia ohjataan lääkitsemään lasta, jos lapsi on kipeä. Ja että kipulääkitystä tulisi uskaltaa antaa riittävän ajoissa ja riittävä määrä että kipu helpottaisi.

Vielä 1980-luvullahan uskottiin yleisesti ettei lapset ja varsinkaan vastasyntynyt pysty kokemaan kipua ja ettei pieni lapsi muista kipukokemuksia. Näin ollen kivunhoitoa laiminlyötiin. 2000-luvulla on tutkimuksissa osoitettu, että jo sikiö pystyy aistimaan kipua. Ja että huonosti hoidettu kipu jättää pitkäaikaisia jälkiä sekä kipujärjestelmään sekä mieleen.

Olen sairaanhoitaja AMK-opintojen aikana tehnyt yhdessä Merja Leskisen kanssa opinnäytetyön ”Keskoslapisen kivun hoitotyö” (2001 Kajaanin Ammattikorkeakoulu) eli kipuasiaan luulisi olevan tuttua asiaa. Tietysti tästä projektista on aikaa jokunen vuoksi. Ja huomaan, että kun lapset olivat pienempiä heidän kivun havainnointi oli toisenlaista sillä tosiaan kipua pystyi havannoimaan käyttäytymisen muutoksista (lapsi ei viihtynyt poissa sylistä, oli käsitellessä arka, ilmeet jne.), itkusta, unirytmistä.

Nyt kun lapset ovat isompia huomaan joutuvani miettimään uusia tapoja havannoida lapsien kipua. Kuumeen voi mitata kuumemittarilla, haavan voi suojata laastarilla. Mutta miten suhtautua, kun lapsi valittaa päänsärkyä? Tai niskakipua? Jalkakipua? Tietysti yritän esittää selventäviä kysymyksiä. Mutta onko helpoin tie lievittää kipua antamalla särkylääke vai auttaako äidin syli? Auttaako jos äiti vähän hieroo?

Olen yrittänyt seurata myös liittyykö kivut johonkin tiettyihin asioihin kuten television katseluun, tietokoneella pelaamiseen (päänsärky). Ulkoiluun; mäenlaskuun, metsä retkeen (lihaskivut). Tuntuu, että nykyisin lasten särkylääkkeet ja yskänlääkkeet yms. on niin hyvänmakuisia, että omani ainakin ihan tykkäävät niistä. Voiko säryt olla lääkkeen ”kerjäämistä”? (vainoharhaista)

Lapselle kipua voi aiheutua monenlaiset asiat. Lapset kaatuvat ja lyövät itseään usein myös haavat, hiertymät ovat arkipäivää. Myös rokotukset ja hammaslääkärillä käynnit voivat olla kivuliaita kokemuksia. Flunssat, välikorvantulehdukset ja lastentaudit aiheuttavat kipua ja harmia. Me aikuiset emme aina osaa hoitaa tarpeeksi hyvin kiputiloja, koska emme osaa havannoida kipua riittävän tehokkaasti.

Lapsen säännölliset, usein toistuvat kivut muodostavat oman erikoisongelmansa. Tavallisimpia kivun aiheuttajia ovat toistuvat vatsakivut ja päänsärky. Jos vatsakivuista kärsivä lapsi kasvaa normaalisti ja jos hän syö ja leikkii tavalliseen tapaan silloin, kun vatsakipuja ei ole, on todennäköisesti kyseessä psykosomaattinen vaiva eikä esim. ruoka-aineallergia. Jatkuva päänsärky voi johtua stressistä, jännittämisestä, mutta se voi myös johtua esim. migreenistä. Toistuvat kivut on hyvä tutkia lääkärin toimesta.

(lainattu kuva papu.net)

Mutta olen kyllä miettinyt myös sitä, että samaistuvatko lapset kipuasiassa minuun. Itselläni on viimeisten kuukausien aikana ollut usein päänsärkyä, ääniherkkyyttä, niska-hartiaseudun kipuja ja viimeisimmäksi kovia vatsakipuja sekä närästystyyppistä tuntemusta ruokatorvessa. Kauheaa jos lapset ajattelevat, että kivun valittaminen on varmatapa saada huomiota :(

No onneksi nyt on aikaa paneutua näihin kipuoireisiin <3