Niin
on pitänyt kirjoitella tänne kuulumisia jo aikaa sitten..
En
vaan ole saanut aikaiseksi vaikka vointi on ollut jo parempi niin
fyysinen kuin henkinenkin. Kuten kuvista näkyy hyvin menee, mutta menköön. Mitä tässä on sitten tapahtunut.
Paljonkin, mutta tärkein lienee, että olen löytänyt itselleni
töitä :) Teen sairaanhoitajan työtä 50% työajalla toistaiseksi.
Työyksikkö on pienehkö eli asiakaspaikkoja noin 30 ja
työntekijöitä 4-5 per vuoro.Eli näin alkuksi ihan kivan kokoinen
työpaikka.
 |
| Työ Look |
Kyllä
uuden aloittamin on aina yhtä jännittävää. Omalla kohdalla oli
myös iso kynnys lähtä töihin, kun melkein 2 vuotta olin ollut
enemmän ja vähemmän vaan kotona. Tuntuu ettei sitä enää osaa ja
hallitse asioita. Luotto itseen ja omiin taitoihin on kyllä ehtinyt
horjua moneen kertaan tässä parin vuoden aikana. Useampaa
työpaikkaan olen hakenut ja joutunut myös miettimään mihin
uskallan itseäni tarjota, sillä ikävä kyllä kuulovamma ja
sisäkorvaistutteella kuuleminen on kuitenkin sairaanhoitajan työssä
asia mikä pitää huomoida. Kun kuulemiselle pitää antaa
ns.”aikaa” ja myös fyysisten tlojen vaiktus kuulemiskokemukseen
on valtava. Jokainen päivä on aivan erilainen ja omalla tavallaan
haaste. Mutta monta monta hyvää päivää plakkarissa. Nopeasti
nuo hoitotyöhön liittyvät asiat muistuvat mieleen, mutta että
uskaltaa luottaa itseensä ja tehdä asioita onkin sitten ihan eri
juttu. Myös aluksi jännitti kamalasti se ”miten mä kuulen
siellä?” Positiivistä on, että kyllä mä kuulen suht hyvin.
Toki on niitä hetkiä kun ei kaikkea kuule, mutta pitää vaan
uskltaa kysyä. Kahvipöytä keskusteluissa en edes aina jaksa olla
mukana, kun hetken huilaa niin jaksaa taas skarpata. Toki hyvä puoli
on ollut, että asioita saa kerrattua käytännössä sekä teorian
kautta eli on lääkehoidon tentit ja lääkelaskut. Vielä vähän
pitää kertailla Love materiaalisesta PVK, geriatria ja kipu asioita
niin eiköhän se siitä.
Huomaan
kyllä väsyväni tosi nopeasti edelleen ja samoin työasiat tahtoo
tulla uniin. Mutta tää on taas opettelussa. Sopimuksia itseni
kanssa eli mihin asti saa ajatella työasioita ja missä vaiheessa
matkaa ajatukset siirtyy kotiin. Onneksi matkaa on niin ehtii nollata
päätään. Nyt olen saanut kuitenkin nukuttua suht kivasti ja
mielialakin on pysynyt suht hyvänä. Nukun kyllä viikonloppuna
edelleen kellon ympäri. Ja kun työpäiviä on 2-3 viikossa niin
huili aikaakin on. Itkupäiviäkin on edelleen toki harvoin. Huomaan
liikuttuvani tosi helposti ja kun on kunnon väsy kyllä se itku
sieltä tulee. Fyysinen väsyminen tuo kyllä pintaan myös pahan
mielen ja koettelee myös henkistä jaksamista. Joka päivä on
kuitenkin hyvä syy lähtä lenkille, kun tuo mun Rakas Potilas Akka
toipuu edelleen 3 kuukauden takaisesta tapaturmasta. (enemmän tuosta
löytyy Kaatrasen Murinoita blogista). Ja huomaa kyllä, että kunto
on parempi kiitos ”Sävel haasteen”. Nyt kun vielä toivutaan
joulun herkutteluista. Kyllä tuo suklaa onkin petollista ja hyvää
;) ja siitä tulee kyllä hetkellisesti niin hyvä mieli. Ja
liikunnan vasta painona rentoutus ja pienet venyttelyt auttaa
jaksamaan.
”
Ennekko-odotukset asioista
vähentävät onnellisuutta riippumatta siitä, täyttyvätkö
odotukset vai eivät. Jos odotat palkankorotusta, etkä saa sitä,
motivaatiosi laskee reilusti. Jos taas saat mitä odotat, et ylläty
postitiivisesti. Jos olet keskittynyt tekemään työtäsi juuri
tänään mahdollisimman hyvin, tunnet itsesi tyytyväiseksi
miettimättä se enempää mahdollista palkankorotusta.” Isa
Merikallio
