Tervehdys
vaan pitkästä aikaa.
Onpa
tämä aika vilahtanut nopeaan ja ollaan jo heinäkuun lopussa.
Lapset
ovat olleet ansaitulla kesälomalla ja olleet kyllä niin ”pellossa”
eli lukemiset, kirjoittamiset ja laskemiset on ollut tauolla. Paljon
ovat touhuilleet ulkona ja molemmat on käynyt leirillä sekä
viettänyt aikaa kavereiden kanssa. Aivan ihana intiaanikesä <3
Itse
ehdin tässä kesä-ja heinäkuun olla töissä 50% työajalla. Tein
avustajan työtä eli työtehtävät hyvin simppelitä. Mutta niin
hyvää harjoitusta kuulolle sillä avustettavalla oli ”puhevamma”
eli puheesta selvää saaminen oli haastavaa. Työaika oli aamusta
neljä tuntia joten kivasti on jäänyt aikaa touhilla kotonakin.
Liekkö johtunut uudesta äänimaailmasta vai mistä, mutta olipa
kesäkuussa kova päänsärky jakso. Töissä käytin imppaa, mutta
kotona oli pakko huilia, kun tuntui ettei vaan kestä sitä hälyä
päänsäryn aikana. Nyt vähitellen oon taas lisännyt impan käyttöä
myös kotona ja kauppareissuilla jne. En tiedä, mutta ulkona tuo
imppa edelleen vahvistaa musta tosi paljon tuulen huiminaa, samoin
pipo päässä imppa rahisee ilkeästi. Mietinkin, että pystyyköhän
sille tekemään mitään? Se jotenkin tekee sellaisen keikkanan
olon. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että impan kanssa kuulen ihan
kivasti, mutta edelleen tausta häly on kyllä aika ”hankalaa” ja
välttelen keskustelu tilanteista joissa on hälyisää.
Koitahommissa ja tallilla kyllä pidän vaikka välillä tuntuu ettei
se oikein tahdo pysyä mukana menossa. Vaikka kiitos Istekin väen
siinä on hyvä systeemi jolla saan sen ankkuroitua paikalleen.
Jotenkin
tuntuu, että tuo työllistyminen kaiken kaikkiaan tämän
toipumisen, työkokeilun ja osa-aikaisuuden jälkeen on kovin
tahmeaa. Tietty täällä maalla ei niin paljon edes ole töitä
tarjolla. Nyt oon tässä viritellyt verkkoja ja toivon, että
tärppäisi ja löytyisi nyt ihan kokopäivä työ. Se osa
kuntotustuki asia, kun ei jostain syystä ole edennyt. Elokuun alussa
onkin sen tiimoilta yksi lääkäri käynti tulossa. Ja ehkä pitää
vielä olla yhteydessä sinne kuulokeskuksen sosiaalityöntekijään.
Huomaan miten tämä tilanne vaikuttaa omaan itsetuntoon ja jotenkin
tuntuu ettei oo riittävän ammattitaitoinen töihin. Toki viimeisten
vuosien työhistoria on aika onneton sattuneesta syystä. Toki
huomaan, että ettei se ammattitaito oo mihinkään kadonnut sillä
sitä havannoi asioita tuossakin avustajan työssä aivan samalla
tavalla, kun hoitajan työssä vaikka siinähän olis tarvinnut
periaattessa vaan keskittyy ihan perusjuttuihin; puuron keittoon ja
savon sanomien lukemiseen :)
Kesän
aikana on vähemmän tullut tehtyä impalla kuuntelu harjoituksia ja
syksyä kohdin pitää kyllä palata äänikirjojen maailmaan...
