Liikkumisen ilo

 

Aivan mielettömän hyvä mieli...

Voi sitä tunnetta, kun huomaa, että tehty työ ei ole mennyt hukkaan ja tulostakin on saatu aikaan. Niin tosiaan mä päätin tässä kesän kynnyksellä ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa itseni nyt kuntoon..
ei pelkästä kesäkuntoon :) se on kannattanut fyysinenkunto on noussut ja sitä myötä myös mieliala ja itsekunnoitus.

Kaikkihan sai siis alkunsa siitä, kun tuossa vuoden vaihteessa alkoi taas se helvetinmoinen päänsärkykierre ja väsymys. Tammikuussa sitten jo oltiin siinä pisteessä, että osa kuukaudesta meni KYSillä maatessa. Tammikuun loppuun olin kuitenkin töissä ja koitin siinä sivussa viel vähän rääppiä noita YAMK-opintoja. Helmikuussa olin sitten ihan rätti-poikki-katkiväsynyt. En varmaan ois noussut aamulla edes sängystä ellei olis ollut ihan pakko saattaa poikaa eskakyydille. Koitin kuitenkin jo tuolloin vähän käydä koirien kanssa lenkillä. Maaliskuussa sitten aloin kirjaamaan jo ylös milloin kävin lenkillä.. edelleen oli tukkoinen ja väsynyt olo. Korvat oireili ja kuulemisen kanssa oli enemmän ja vähemmän ongelmaa.. väsytti ja mieli oli maassa. Tätäkö tämä nyt taas on. Ei minusta ole mihinkään kun en pysty edes töissä käymään.

Huhtikuussa jo aloin hiljalleen miettiä, että jospa nyt kesällä ryhtyisi siihen mitä ole jo monesti miettinyt, mutta en ole saanut toteutettua... eli juoksemaan.. harjoittelemaan juoksemista ja samalla siinä myös ottamaan omaa aikaa itselleni ja sillä tavalla hoitamaan omaa hyvin vointia ja terveyttä.

 

 

Toukokuussa se sitten alkoi.. Sissi ( jämti) sai pennut ja tarvitsi liikettä päivittäin. Mikä oiva syy saada perse ylös penkistä ja liikkeelle. Aluksi jaksoin juosta ehka 150m tuntui TOSI pahalta. Ensimmäisen kaksi viikkoa kävin lenkillä suurimmaksi osaksi aamulla, kun lapset nukkuivat. Siinä rinnalla kävin toki lenkillä myös muiden koirien ja lasten kanssa. Kuitenkin aluksi Sissi oli se jonka kanssa juoksin samaa lenkkiä joka on noin 3,5km pitkä. Vähitellen aloin ottamaan reippaimmille lenkeille mukaan muitakin koiria ja nyt minua saa vuorollaan kirittää Sissin lisäksi jämtit Usva ja Vote sekä territ Joiku ja Noki sekä Axeliina ajokki.

Vähitelleen aloin pidentää lenkkiä ja nyt käyn sellaista vajaa 6 km lenkkiä juosten. Toki vielä päivien välillä vaihtelee jaksanko juosta koko lenkin, mutta paljon on edetty siitä kun toukokuussa aloitin. Ihan mielettömän hyvältä tuntuu.

Lisäksi tässä kesän aikana olen alkanut pyöräilemään. Usein pyöräillään 1-2x viikossa tyttären kanssa tuohon 5km päähän ratsastamaan. Ihan hyvää vastusta antaa pyöräilyynkin kun tuo 25kg köntti istuu kyydissä.

Olen aina ajatellut, että olen hyvässä kunnossa. Väärin olen, joskus ollut hyvässä kunnossa. Kunto vaan ei pysy yllä, jos ei ehdi liikkua. Niin minulle pääsi käymään, kun työ ja väsymys ottivat yliotteen. Toivon oppineeni tästä sen, että pidän kiinni siitä, että liikun säännöllisesti ja ennen kaikkea kuunteleen omaa kroppaa.

Kuulonaleneman vuoksi kärsin usein päänsärky vaivoista, koska toisinaan ääniärsykettä tulee aivan liikaa päiviän aikana. Mikä taas aiheuttaa kaulan- ja niskan alueen lihasten jännittyneisyyttä. Lisäksi olen aikoinaan ollut autokolarissa minkä vuoksi niska-hartiaseudun vaivat kroonistuvat helposti. Siksipä on tärkeää liikkua ja venytellä..

On muuten kiva huomata miten hyvältä tuntuu, kun on käynyt oikein hikilenkin. Vaikka siellä lenkillä ei totta vieköön aina niin hyvältä tunnu. Itsestäni olen myös huomannut sen, että nukun paremmin ja herään useammin virkeänä. Ne jotka tuntevat minut tietävät, että olen aamu uninen ja nukun paljon. Mutta uskokaa tai älkää.. olen herännyt tälläkin viikolla 5.05 ja lähtenyt lenkille jo 5.20 :) 

Odotan jo innolla, että vedet lämpiävät ja pääsen järveen uimaan.. tulee yksi vaihtoehto liikkua enemmän. Nyt mennään etiäpäin kävellen, juosten ja pyöräillen.

Ihanaa heinäkuun alkua toivotellen Sari

 

 

Mamma ylpeänä esittelee
Kaatrasen Sisu, Kaatrasen Ukko, Kaatrasen Akka ja Kaatrasen Yllätys

ps: painokin on hieman pudonnut :)

siitä onkin aikaa...

 

Viime kerrasta onkin aikaa...

Jotenkin vaan aika menee eikä saa aikaiseksi kirjoitella.

Tai olen ehkä nyt enemmän kirjoitellut tuota Kaatrasen Murinooita blogia eli nuista meidän koirulaisista :)

 

 

Niin sitten viime kerran on tosiaan tapahtunut monelaista. Yksi tärkein on tietysti YAMK paperit <3 Nyt se on sitten virallista. Yksi etaappi siis suoritettu. Sairaanhoitaja YAMK. Vaikka nyt kun seurailee työmarkkinoita jääkin iettimään oliko näistä papereista nyt sitten hyötyä?!? Aika näyttää. Olihan tuo opiskelu aivan ihana kokemus kaikkine stresseineen.. opin paljon itsestäni, sain monta uuttaa ystävää ja ennen kaikkea nyt on se usein kaivattu paperi. Olen tehnyt esimiestehtäviä sijaisena, mutta kun paikka on tullut hakuun ei ole ollut ”pätevyyttä”. Yksi este siis vähempänä.

 

Kuuluuko kuuluuko.. kuuntelen           

 

Kuulotilanne on aikalailla ennallaan. Välillä on parempia päivä ja välillä huonompi. Kuntoutustutkimus polilla olivat sitä mieltä, että lyhennetty työpäivä voisi olla ratkaisu tätähän tilanteeseen. Nyt vaan pitää toivoa ja uskoa, että se työpaikka löytyy. Vaikka hyvin aika tässä kotonakin on mennyt. Nyt on ollut aikaa hoitaa itseä eli liikkua ja syödä eri tavalla. Vähän olenkin itselleni tavoitteeksi asettanut, että ennen 40 vee päivää tuo paino ja fysiikka olisi siinä mallissa kun oli ennen eka raskautta. Katsotaan miten käy. Se on kuitenkin jo todettu, että vointi on parempi kun ehdin käymään säännöllisesti lenkillä :)

 

 

 

 

Viime aikoina aika on mennyt siis koiran pentusia hoidellessa :)

 

Mutta olen vähän myös marttaillut eli leiponut, tehnyt hilloa, kuusenkerkkasiirappia ja vähän yrttejä kuivumaan... vähän kasvimaata ja kasvihuoneeseen muutama taimi.. ei nyt omavaraistaloutta, mutta edes jotain... Kesän lämpimiä odotellessa :)

 

 

 

 

jk. nämä kaksi ohjelma vastaavaa pitävät huolen

että aika ei käy pitkäksi <3

 

Iska 6 vee ja Reeda 5 vee