Kaatrasen rannalla: Väsymystä vai uupumusta?

Viime päivinä olen joutunut pysähtymään ja miettimään: ” miten sitä voikaan vaatia itseltään niin paljon?” Myös sitä ”miten paljon tarvitsee sietää toisten arvostelua?” OIen pohtinut myös missä kulkee raja esimiehen vastuussa ja työntekijän vastuussa? Onko tosiaan niin, että työntekijä voi aina piiloutua tietämättömyyden taakse ristiriitatilanteissa.

Itseltä vaatiminen voi olla kohtuutontakin, vaikka huomaa voimien olevan vähissä. Sisukkaana sitä vaan yrittää mennä eteenpäin ja ajattelee, että ehkä se kohta helpottaa. Niinkuin Tuskun Antin laulussa Hiihdän "Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli, Onks sen jälkeen uusi mäki?"

Ihan järjetöntähän se on. Mutta ihmisluonto on kummallinen. On vaikea myöntää, että homma ei ole hallussa tai että voimat ehtyy. Pakonomaisesti pyrkii suorittamaan ja täyttämään ympäristön asettamat tavoitteet. Uupumuksen ollessa taustalla kysymyshän ei useinkaan ole siitä etteikö osaaminen tai kyky tehdä töitä olisi ajan tasalla. Useimmiten kysymys on siitä, että liian monta kuormittavaa tekijää sattuu samaan ajankohtaan. Näiden asioiden kanssa jäädään yksin.

Uupumus ei ole harvinaista. Uupumus ei koskaan synny yhdessä yössä, vaan pitkällisen sinnittelyn ja pärjäämisen seurauksena. Osalle meistä se on ominaista. Osa kantaa kuormaa alitajuisesti eli jatkuva huolestuneisuus, suorituskeskeisyys, liiallinen miellyttäminen, haasteet ihmissuhteissa, omien tarpeiden ohittaminen edes auttavat uupumusta.

Mistä tietää, että ei ole vain väsynyt. Kirjallisuudessa väsymys määritellään: ”Väsymys on tila, jossa kehon tai mielen energia koetaan vähäiseksi, ja se voi olla fyysistä, psyykkistä tai emotionaalista.” Uupumiksen määritelmä sen sijaan on : " Uupumus on pitkään kestäneen fyysisen tai psyykkisen ylikuormituksen aiheuttama tila, jossa elimistön palautuminen ei enää onnistu levollakaan. Se ilmenee jatkuvana, syvänä väsymyksenä, voimattomuutena ja motivaation laskuna. Uupumus ei ole sairaus, vaan toiminnallinen häiriö ja kehon reaktio kuoritukseen"

Työ yksinään on harvoin uupumisen syynä, vaikka se tuntuu yksinkertaisimmalta selitykseltä. Jokaisen uupumisen taustalla on yksilöllinen ja ainutlaatuinen elämäntarina. On kuitenkin hyvä muistaa, että työelämässä juuri herkät ihmiset uupuvat ensin: he ovat työpaikan tai yhteisön “ilmapuntareita” ja reagoivat ensimmäisenä pahalla ololla. Yksilöiden oireilu kannattaisi yhteisöissä ottaa vakavasti ja tarkastella systeemisiä muutostarpeita. Inhimillisyys ja herkkyys eivät ole heikkoutta, vaan merkki terveestä haavoittuvuudesta.

Omalla kohdallani tiedän, että taustalla on monta asiaa. Vähäisempänä ei varmasti ole alkavat vaihdevuodet ja matalat rautavarastot. Fyysisesti keho on käynyt raskasta prosessia läpi. Onneksi olen saanut tähän ammattilaisilta hienosti apua. Siitä ole kiitollinen.

Myös työelämän haasteet eli yksikön toiminnan laajeneminen on tuonut lisää vastuuta ja tarvetta tarkentaa toiminnan kulttuuria. Osaksi olen nähnyt nuo myös tervetulleina haasteina. Työntekijöiden perehdyttäminen ja toiminnan linjojen hiominen on ollut mielenkiintoista ja palkitsevaa. Olen saanut myös paljon ”Ahaa” elämyksiä ja työstänyt arjen hoitotyöhön liittyen ”ohjaajien taulua” helpottamaan ja selkeyttämään arjen työnjaksoa ja tekemään näkyväksi vastuun jakoa. Myös työvuorosuunnittelussa olen halunnut vaalia ajatusta, että koko ajan on työnkierto jolloin yksittäinen ohjaaja ei jää yksiin vastuuseen arjen sujumisesta. Tässä hetkessä kuitenkin tuntuu ettei toivottua tulosta ole saatu aikaan. Tilanne aiheuttaa huolta ja minulle kokemuksen etten ole pystynyt esimiehenä toimimaan niin, että yksikössä arki sujuu ja vastuun jako toimii. Se kuluttaa.

Usein arjen toiminnan haasteet nähdään johtamisen ongelmana. Itselläni on myös kokemus, että ulospäin se näyttää juuri siltä. Kysyin tekoälyltä ”Johtamisen ongelmat” ja vastauksena tuli : ”Johtamisen keskeisiä ongelmia ovat osaamattomuus, epäselvät rakenteet, puutteellinen kommunikaatio ja heikko ihmisten johtaminen” Mitäpä tuohon voisi sanoa?

Minulle on tehty muutama vuoksi sitten ”Discovery personal profile” jossa vahvuuksiksi on nostettu muun muassa varaa aikaa ihmisille ja heidän ongelmilleen, osallistuva ja täysillä mukana oleva, sopuisa ja tarjoaa apua, pyrkii saamaan esiin muiden hyvät puolet. Siltä nousee myös esiin huolehtii muiden tarpeista omiensa kustannuksella ja pyrkii edistämään työryhmän sisäistä harmoniaa. Näitä, kun lukee ymmärtää itsekin, että rajaaminen olisi se juttu. Tulisi muistaa hoitaa ja huolehtia myös itsestään.

Ehkä sitä nyt harjoitellaan tällä viikolla eli tehdään asioita joista tulee hyvä mieli.