Viime päivinä olen joutunut pysähtymään ja miettimään: ” miten sitä voikaan vaatia itseltään niin paljon?” Myös sitä ”miten paljon tarvitsee sietää toisten arvostelua?” OIen pohtinut myös missä kulkee raja esimiehen vastuussa ja työntekijän vastuussa? Onko tosiaan niin, että työntekijä voi aina piiloutua tietämättömyyden taakse ristiriitatilanteissa.
Itseltä
vaatiminen voi olla kohtuutontakin, vaikka huomaa voimien olevan vähissä. Sisukkaana
sitä vaan yrittää mennä eteenpäin ja ajattelee, että ehkä se kohta helpottaa.
Niinkuin Tuskun Antin laulussa Hiihdän "Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen
yli, Onks sen jälkeen uusi mäki?"
Ihan
järjetöntähän se on. Mutta ihmisluonto on kummallinen. On vaikea myöntää, että
homma ei ole hallussa tai että voimat ehtyy. Pakonomaisesti pyrkii suorittamaan
ja täyttämään ympäristön asettamat tavoitteet. Uupumuksen ollessa
taustalla kysymyshän ei useinkaan ole siitä etteikö osaaminen tai kyky tehdä
töitä olisi ajan tasalla. Useimmiten kysymys on siitä, että liian monta
kuormittavaa tekijää sattuu samaan ajankohtaan. Näiden asioiden kanssa jäädään
yksin.
Uupumus
ei ole harvinaista. Uupumus ei koskaan synny yhdessä yössä, vaan pitkällisen
sinnittelyn ja pärjäämisen seurauksena. Osalle meistä se on ominaista. Osa
kantaa kuormaa alitajuisesti eli jatkuva
huolestuneisuus, suorituskeskeisyys, liiallinen miellyttäminen, haasteet
ihmissuhteissa, omien tarpeiden ohittaminen edes auttavat uupumusta.
Mistä
tietää, että ei ole vain väsynyt. Kirjallisuudessa väsymys määritellään: ”Väsymys
on tila, jossa kehon tai mielen energia koetaan vähäiseksi, ja se voi olla
fyysistä, psyykkistä tai emotionaalista.” Uupumiksen määritelmä sen sijaan on : "
Uupumus on pitkään kestäneen fyysisen tai psyykkisen ylikuormituksen
aiheuttama tila, jossa elimistön palautuminen ei enää onnistu levollakaan. Se
ilmenee jatkuvana, syvänä väsymyksenä, voimattomuutena ja motivaation laskuna.
Uupumus ei ole sairaus, vaan toiminnallinen häiriö ja kehon reaktio
kuoritukseen"
Työ
yksinään on harvoin uupumisen syynä,
vaikka se tuntuu yksinkertaisimmalta selitykseltä. Jokaisen uupumisen taustalla
on yksilöllinen ja ainutlaatuinen elämäntarina. On kuitenkin hyvä muistaa, että
työelämässä juuri herkät ihmiset uupuvat
ensin: he ovat työpaikan tai yhteisön “ilmapuntareita” ja reagoivat
ensimmäisenä pahalla ololla. Yksilöiden oireilu kannattaisi yhteisöissä ottaa
vakavasti ja tarkastella systeemisiä muutostarpeita. Inhimillisyys ja herkkyys
eivät ole heikkoutta, vaan merkki terveestä haavoittuvuudesta.
Omalla
kohdallani tiedän, että taustalla on monta asiaa. Vähäisempänä ei varmasti ole alkavat
vaihdevuodet ja matalat rautavarastot. Fyysisesti keho on käynyt raskasta
prosessia läpi. Onneksi olen saanut tähän ammattilaisilta hienosti apua. Siitä
ole kiitollinen.
Myös
työelämän haasteet eli yksikön toiminnan laajeneminen on tuonut lisää vastuuta
ja tarvetta tarkentaa toiminnan kulttuuria. Osaksi olen nähnyt nuo myös tervetulleina
haasteina. Työntekijöiden perehdyttäminen ja toiminnan linjojen hiominen on
ollut mielenkiintoista ja palkitsevaa. Olen saanut myös paljon ”Ahaa” elämyksiä
ja työstänyt arjen hoitotyöhön liittyen ”ohjaajien taulua” helpottamaan ja
selkeyttämään arjen työnjaksoa ja tekemään näkyväksi vastuun jakoa. Myös
työvuorosuunnittelussa olen halunnut vaalia ajatusta, että koko ajan on
työnkierto jolloin yksittäinen ohjaaja ei jää yksiin vastuuseen arjen
sujumisesta. Tässä hetkessä kuitenkin tuntuu ettei toivottua tulosta ole saatu
aikaan. Tilanne aiheuttaa huolta ja minulle kokemuksen etten ole pystynyt esimiehenä
toimimaan niin, että yksikössä arki sujuu ja vastuun jako toimii. Se kuluttaa.
Usein
arjen toiminnan haasteet nähdään johtamisen ongelmana. Itselläni on myös kokemus,
että ulospäin se näyttää juuri siltä. Kysyin tekoälyltä ”Johtamisen ongelmat” ja
vastauksena tuli : ”Johtamisen keskeisiä ongelmia ovat osaamattomuus,
epäselvät rakenteet, puutteellinen kommunikaatio ja heikko ihmisten johtaminen”
Mitäpä tuohon voisi sanoa?
Minulle
on tehty muutama vuoksi sitten ”Discovery personal profile” jossa vahvuuksiksi on
nostettu muun muassa varaa aikaa ihmisille ja heidän ongelmilleen, osallistuva ja
täysillä mukana oleva, sopuisa ja tarjoaa apua, pyrkii saamaan esiin muiden hyvät puolet. Siltä nousee myös
esiin huolehtii muiden tarpeista omiensa kustannuksella ja pyrkii edistämään
työryhmän sisäistä harmoniaa. Näitä, kun lukee ymmärtää itsekin, että
rajaaminen olisi se juttu. Tulisi muistaa hoitaa ja huolehtia myös itsestään.
Ehkä
sitä nyt harjoitellaan tällä viikolla eli tehdään asioita joista tulee hyvä
mieli.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti