Hoitajat kaiken pahan alku?

Mediassa velloo useampi hoitokoteihin liittyvä uutinen. Keskustelupalstoilla on niin paljon asiantuntijoita. Ihmisiä jotka pystyy kaikki tietävänä lyömään leiman otsaan "hoitajat ovat kaiken pahan aiheuttajia". Onneksi sieltä löytyy myös hoitajia jotka kertovat asioista myös oman näkemyksen. Usean sellaisen,joka ei tee hoitotyötä on vaikea ymmärtää, että resurssit on tiukat. Järjestelmät ei ole 100% varmoja. Tällä hetkellä eletään aikaa, että hoitajat taistelevat työpäivän aikana valitettavan paljon tietotekniikan kanssa. Tuo järjestelmien kanssa painiminen on pois asiakastyöstä valitettavasti. Toki kirjaaminen ja tekniikan hyödyntäminen on tärkeää sillä se tuo myös meille lisää ymmärrystä ja tietoa mitä on tehty milloinkin.

Jo vuonna 2015 olen pohtinut hoitotyön resursseja terveyskeskuksen vastaanotolla. Ja tilanne ei taida sielläkään olla yhtään parempi, koska pienempiä terveyskeskusten vastaanottoja ja vuodeosastoja suljetaan. 

Vuonna 2015, kun jäin pois lääkärin vastaanotolla pohdin näin "mitä  jäin miettimään on resurssit. Itselle jäi sellainen tuntuma, että resurssit eli hoitajien – ja lääkäreiden määrä suhteessa asiakkaiden tarpeisiin ei kohtaa.  Tuntuu ihan käsittämättömältä, että aamulla vaan ilmoitetaan, että lääkäri siirtyy päiväpäivystäjäksi yhteispäivystykseen. Tottahan toki sielläkin tarvitaan lääkäreitä, mutta mikä harmillisinta on se, että hoitajan tehtäväksi jää perua kaikki sen päivän ajat  tänään esimerkiksi oman alueeni lääkäri oli päivystämässä (josta muuten tuli tieto eilen) ja olin varannut toisen alueen lääkäriltä ajan asiakkaalle jonka katsoin tarvitsevan lääkärin aikaa. Kuitenkin kävi niin, että juuri tämä lääkäri lähtikin sinne yhteispäivystykseen ja minä aloin tavoittelemaan asiakasta.. tuloksetta.. siitä alkoikin paikalla olevien lääkäreiden kiertäminen eli ottaisiko joku asiakkaani ns. ylimääräisenä sillä koin että tilanne arvio hänen tilanteestaan olisi tarpeellista. No loppujen lopuksi sain siis asiakkaalle ajan, mutta sit ennen jouduin perumaan yhden asiakkaan ajan, koska lääkäri oli sitä mieltä ettei suostu hoitamaan ”ylimääräisiä”. " 

Muutamat kipakat kommentit tuli ja kylläpäs joutui moneen kertaan selittämään ettei tämä ole kiusantekoa vaan niitä aikoja ei vaan ole. Hoitajahan se on joka sen kaiken kiukun saa niskaansa kun joutuu asiakkaalle sanomaan ”Ei oota”. Se on niin puuduttavaa, kun asiakas vetoaa siihen ettei pärjää vaivan kanssa ja että kumman kun naapuri aina pääsee kun sillä on joku vaiva. Useampaan otteeseen olen tämän viikon aikana kuullut lauseen ”otako sinä vastuun jos jotain sattuu?” tai ”montako kertaa pitää kutsua ambulanssi, että saa vastaanottoajan?”

Tämä on myös tätä päivää. Aika ajoin on lähes mahdoton saada keskitetystä puhelin palvelusta ketään vastaamaan. Ja takaisin soittokin saattaa tulla seuraavana päivänä. Minulle se antaa kuvan, että resursseja ei ole riittävästi. En ajattele, että siellä ne vaan juo kahvia eikä viitsi soittaa tai ne on vaan niin väliinpitämättömiä. 

Ei se ole kenenkään hoitajan syy, että ei vaan ehdi kaikkea. Tässä on kysymys suuremmasta kokonaisuudesta. On tärkeää, että hoitajat on perehdytetty tehtäviinsä ja heillä on tieto ja ymmärrys kenen puoleen kääntyä mahdollisessa ongelma tilanteessa. Myös on ensisijaisen tärkää, että hoitajat ymmärtää omaan työtehtään kuuluvat vastuut ja turvallisuuteen liittyvät asiat. Mutta se ei tuo lisää resursseja, mutta toki auttaa priorisoimaan ja lisää vuorovaikutteisuutta. 

Usein olen miettinyt, että missähän muussa ammatissa työntekijä saa kiukun niskaansa itsestään riippumattomista syistä? 

Olipa hoitaja töissä hyvinvointialueella, kunnalla tai yksityisellä on hän vain yksi osa koko järjestelmää. Ei ole oikein yleistää, että x  tai y yritys ei panosta muuhun kuin rahan tekoon. Jokaisen yksikön  henkilökunta muodostaa yhteisön joka vaalii toimintakulttuuria minkä mukaan toimitaan. Toki toimintaa ohjaa "raamit" mutta yhteinen toiminnan kulttuuri ohjaa toimimaan niin, että työssä huolehditaan toiminnan laadukkuus. Laadukas hoitotyö on asiakkaan tarpeita vastaavaa, huomioi turvallisuuden ja noudattaa toimintaa ohjaavaa lainsäädäntöä. Jokainen hoitaja on vastuussa omasta osaamisesta ja hänellä on velvollisuus pyytää ohjeistusta, jos kokee ettei selviydy työstään. Tässä ajassa myös hoitajan on uskallettava myöntää omat puutteensa. Se ei ole heikkoutta. Lähtökohtaisesti hoitajat eivät ole pahoja ja he eivät ilkeyttää tee asioita. Toki tähän joukkoon toki voi kuulua myös ihmisiä jotka nauttii järjestelmän diasaamisesta. 

Brennerin (1989) mukaan hoitajan ammatillinen osaaminen kostuu seitsemästä hoitotyön osaamisalueesta. Nämä ovat auttaminen, opettaminen ja ohjaaminen, diagnosointi ja tarkkailutehtävä, nopeasti muuttuvien tilanteiden tehokas hallinta, hoitotoimenpiteiden ja hoito-ohjelmien toteuttaminen ja hallinta, terveydenhuollon laadun tarkkailu ja arviointi sekä organisatoriset ja työrooliin liittyvät taidot. 

Vaikka tuo lähde on vanha niin pätee edelleen. Jokainen hoitaja on pala kokonaisuudessa ja jokaisella palalla on oma tehtävä kokonaisuudessa. 

Nykyajan haaste on varmasti osaksi se, että koko ajan halutaan uudistaa toimintaa. Kysymys kuuluu: pysyykö hoitajat mukana kehityksessä? Pystyykö hoitajat sisäistämään kaiken sen informaation jota heille jaetaan. Ehditäänkö edellinen ohje saada käytäntöön kun heidän pitäisi sisäistää jo uusi. Onko olemassa 100 varma tiedotus kanava josta heistä jokainen saa tiedon uusista ohjeista. 

Itse tunnistan tilanteen, että mediassa nousee otsikoihin tapaus Xyz ja siitä alkaa valtava tarve tarkastaa käytänteet 1,2 ja 6 ja ohjeistetaan uudelleen. Noissa hetkessä saatetaan eksyä oman työn ytimestä ja unohtaa ne hyvät toimivat käytänteet. Joskus rauhallisempikin tapa lähestyä asiaa voisi riittää. 

Kaiken kaikkiaan ikävää tämä uutisointi ja asioiden riepottelu. En ajattele, että näitä tuli "piilotella" mutta rajansa kaikella. 

Jaksamista hoitajat ❤ teette tärkeää ja merkityksellistä työtä. 

Uni ja sen merkitys

Olen nähnyt viime kuukausina erityisen paljon unia ja usein harmittaa, kun en enää aamulla muista sainko aikaiseksi jonkun ratkaisun nukkuessa. Tai että muistaisin unen niin, että voisi kertoa sen ääneen. Ja huomannut myös, että unet ovat olleet katkonaisia ja olen ollut väsynyt.

Mitä unet oikeastaan kertovat? Monenlaisten tietolähteiden mukaan unet kertovat usein alitajunnastamme. Unet käsittelevät tietoisesti piilossa olevia tunteita, pelkoja, toiveita ja stressiä. Unissa käsittelemme asioita luovalla tavalla. Unet auttavat meitä käsittelemään elämän haasteita ja lisäävät itseymmärrystä, ja ne voivat paljastaa piirteitä persoonallisuudestamme tai ratkaisemattomia asioita elämässä.

Nukkuessamme siis käsittelemme valveilla kokemiamme elämyksiä. Unessa esiintyy ajatuksia, tunteita ja aistimuksia, ja ne toimivat aivojen tapana käsitellä päivän tapahtumia, muistoja ja tunteita. Unet ovat usein epäloogisia, ja niitä nähdään eniten REM-unen aikana. Unet ovat yksilöllisiä, ja niitä voidaan käyttää itsetuntemuksen välineenä. Uni on siis tila jolloin käsittelemme tietoa ilman yhteyttä ympäröivään maailmaan.

 

(REM-uni = vilkeuni on unen vaihe, jolle ominaisia ovat nopeat silmänliikkeet, vilkas aivotoiminta, lihasten rentoutuminen ja elävät unet. Se on kriittinen aivojen palautumiselle, tunteiden käsittelylle ja muistin vahvistamiselle. REM-unta esiintyy eniten aamuyöstä, ja ne muodostavat noin 20–25 % aikuisen kokonaisuniajasta )

Kaatrasen Lillan

Itselle unet ovat aika ajoin myös asia jota odotan. Välillä unessa näen itselle tärkeitä ihmisiä ja koen voivani käsitellä itselle vaikeita asioita ja löytää ratkaisuja yhdessä heidän kanssa. Unissa voi myös nähdä vielä ja kokea voimakaskin läsnä olo. Unet ovat tavallaan turvapaikka jossa voi turvallisesti olla ilman ahdistusta. Toisaalta välillä uniin tulee myös ikäviä ja painostavia asioita, ne pelottavat. Unessa voi näkyä voimakkaastikin,  joku menetys tai pelko. Nämä ovat usein kovin painostavia ja herättyä pitää pohtia mitä oikein tapahtui.

Mielen maisema <3

Uni on kuitenkin meille välttämätön, aktiivinen aivojen ja kehon palautumisprosessi, joka puhdistaa aivoja, vahvistaa muistia ja tukee tunnesäätelyä sekä fyysistä terveyttä. Harvoin tätä tulee edes ajateltua.

Mutta unen aikana aivo-selkäydinneste huuhtoo aivoissa soluja kuin vuorovesi rantaviivaa. Unitilan, niin luontaisen unen kuin nukutuksen aikaisen tajunnantilan, aikana aivo-selkäydinneste pääsee huuhtelemaan soluvälitiloja syvemmältä kuin valvetilan aikana ja kuljettaa solujen aineenvaihdunnan kuona-aineet pois. Tämä tapahtuu unitilan aikana kaksi kertaa tehokkaammin kuin valvetilan aikana. Siten voidaan sanoa, että uni puhdistaa aivot.

Unen aikana syvimmissä univaiheissa soluvauriot korjautuvat ja hermosolujen väliset kytkennät vahvistuvat etenkin muistin kannalta tärkeillä aivoalueilla. Näillä aivoalueilla syntyy mahdollisesti myös uusia hermosoluja vielä aikuisiälläkin. Unen määrällä on vaikutusta myös vastustuskyvylle.

Uni on herkkä terveysmittari. Niin psyykkiset kuin fyysiset rasittavat tekijät häiritsevät herkästi unta. Tämän seurauksena yöuni voi lyhentyä tai pidentyä normaalista. Sekä lyhentynyt että pidentynyt yöuni on epäterveellistä. Huonosti nukutun yön jälkeen väsymys voimistuu, keskittymiskyky huononee, tarkkaavuus heikkenee, huomiokyky kaventuu, muistaminen vaikeutuu ja reaktiot hidastuvat sekä ärtyneisyys vahvistuu. Nämä muutokset altistavat riidoille, virheille ja näiden seurauksena tapaturmille. Liikunnan säännöllinen harrastaminen parantaa unenlaatua.

Itse jouduin myöntämään, että en saa syvää, palauttavaa unta riittävästi ja olen sen vuoksi väsynyt. Kun ei palaudu nukkuessa päivästä on tilanteessa, että kuorma kasvaa päivä päivältä. Pelkästään viikonloppuna nukutut univelat eivät pidä yllä palautumista. Ja kun uneen pääsemisestä tulee pakkomielle tuo se uniin myös paljon päivän aikana kesken jääneitä ajatuksia. Unessa painii samojen asioiden kanssa ja kierre on valmis. Nyt siis harjoitellaan nukkumaan säännöllisesti ja ilman keskeytyksiä. Ennen nukkumaan menoa pyrin tekemään itselle mielekkäitä asioita ja rauhoittamaan illan. Että voin mennä nukkumaan hyvillä mielin ja ilman stressiä heräämisestä. 

Päivän ohjelmassa on myös kotona touhuamista. Ulkoilua ja sellaisia asioita joista tulee hyvä mieli. Olen käynyt ulkoilemassa Bertta-labbiksen kanssa. Opetellut yhdessä Lillan jämtin kanssa hihnassa kävelyä. Käynyt tallilla siivoamassa karsinoita ja rapsuttelemassa Britaa. Tuo fyysinen touhuaminen tallilla tekee hyvää fysiikalle ja minulle on tärkeää nähdä myös kätteni jälki eli puhtaat karsinat.

 

Työn alla on myös useampi neule ja on kiva, kun on useampi työ kesken voi neuloa vähän fiiliksen mukaan. Näillä mennään.

 

                jk. myös kirjoittaminen auttaa käsittelemään omia tuntemuksia. 

                                                        Kiitos kun olet siellä

  

 

Väsymystä vai uupumusta?

Viime päivinä olen joutunut pysähtymään ja miettimään: ” miten sitä voikaan vaatia itseltään niin paljon?” Myös sitä ”miten paljon tarvitsee sietää toisten arvostelua?” OIen pohtinut myös missä kulkee raja esimiehen vastuussa ja työntekijän vastuussa? Onko tosiaan niin, että työntekijä voi aina piiloutua tietämättömyyden taakse ristiriitatilanteissa.

Itseltä vaatiminen voi olla kohtuutontakin, vaikka huomaa voimien olevan vähissä. Sisukkaana sitä vaan yrittää mennä eteenpäin ja ajattelee, että ehkä se kohta helpottaa. Niinkuin Tuskun Antin laulussa Hiihdän "Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli, Onks sen jälkeen uusi mäki?"

Ihan järjetöntähän se on. Mutta ihmisluonto on kummallinen. On vaikea myöntää, että homma ei ole hallussa tai että voimat ehtyy. Pakonomaisesti pyrkii suorittamaan ja täyttämään ympäristön asettamat tavoitteet.  Uupumuksen ollessa taustalla kysymyshän ei useinkaan ole siitä etteikö osaaminen tai kyky tehdä töitä olisi ajan tasalla. Useimmiten kysymys on siitä, että liian monta kuormittavaa tekijää sattuu samaan ajankohtaan. Näiden asioiden kanssa jäädään yksin.  

Uupumus ei ole harvinaista. Uupumus ei koskaan synny yhdessä yössä, vaan pitkällisen sinnittelyn ja pärjäämisen seurauksena. Osalle meistä se on ominaista. Osa kantaa kuormaa alitajuisesti eli  jatkuva huolestuneisuus, suorituskeskeisyys, liiallinen miellyttäminen, haasteet ihmissuhteissa, omien tarpeiden ohittaminen edes auttavat uupumusta.

Mistä tietää, että ei ole vain väsynyt. Kirjallisuudessa väsymys määritellään: ”Väsymys on tila, jossa kehon tai mielen energia koetaan vähäiseksi, ja se voi olla fyysistä, psyykkistä tai emotionaalista.”  Uupumiksen määritelmä sen sijaan on :  " Uupumus on pitkään kestäneen fyysisen tai psyykkisen ylikuormituksen aiheuttama tila, jossa elimistön palautuminen ei enää onnistu levollakaan. Se ilmenee jatkuvana, syvänä väsymyksenä, voimattomuutena ja motivaation laskuna. Uupumus ei ole sairaus, vaan toiminnallinen häiriö ja kehon reaktio kuoritukseen"

Työ  yksinään on harvoin uupumisen syynä, vaikka se tuntuu yksinkertaisimmalta selitykseltä. Jokaisen uupumisen taustalla on yksilöllinen ja ainutlaatuinen elämäntarina. On kuitenkin hyvä muistaa, että työelämässä juuri  herkät ihmiset uupuvat ensin: he ovat työpaikan tai yhteisön “ilmapuntareita” ja reagoivat ensimmäisenä pahalla ololla. Yksilöiden oireilu kannattaisi yhteisöissä ottaa vakavasti ja tarkastella systeemisiä muutostarpeita. Inhimillisyys ja herkkyys eivät ole heikkoutta, vaan merkki terveestä haavoittuvuudesta.

Omalla kohdallani tiedän, että taustalla on monta asiaa. Vähäisempänä ei varmasti ole alkavat vaihdevuodet ja matalat rautavarastot. Fyysisesti keho on käynyt raskasta prosessia läpi. Onneksi olen saanut tähän ammattilaisilta hienosti apua. Siitä ole kiitollinen.

Myös työelämän haasteet eli yksikön toiminnan laajeneminen on tuonut lisää vastuuta ja tarvetta tarkentaa toiminnan kulttuuria. Osaksi olen nähnyt nuo myös tervetulleina haasteina. Työntekijöiden perehdyttäminen ja toiminnan linjojen hiominen on ollut mielenkiintoista ja palkitsevaa. Olen saanut myös paljon ”Ahaa” elämyksiä ja työstänyt arjen hoitotyöhön liittyen ”ohjaajien taulua” helpottamaan ja selkeyttämään arjen työnjaksoa ja tekemään näkyväksi vastuun jakoa. Myös työvuorosuunnittelussa olen halunnut vaalia ajatusta, että koko ajan on työnkierto jolloin yksittäinen ohjaaja ei jää yksiin vastuuseen arjen sujumisesta. Tässä hetkessä kuitenkin tuntuu ettei toivottua tulosta ole saatu aikaan. Tilanne aiheuttaa huolta ja minulle kokemuksen etten ole pystynyt esimiehenä toimimaan niin, että yksikössä arki sujuu ja vastuun jako toimii. Se kuluttaa.

Usein arjen toiminnan haasteet nähdään johtamisen ongelmana. Itselläni on myös kokemus, että ulospäin se näyttää juuri siltä. Kysyin tekoälyltä ”Johtamisen ongelmat” ja vastauksena tuli : ”Johtamisen keskeisiä ongelmia ovat osaamattomuus, epäselvät rakenteet, puutteellinen kommunikaatio ja heikko ihmisten johtaminen” Mitäpä tuohon voisi sanoa?

Minulle on tehty muutama vuoksi sitten ”Discovery personal profile” jossa vahvuuksiksi on nostettu muun muassa varaa aikaa ihmisille ja heidän ongelmilleen, osallistuva ja täysillä mukana oleva, sopuisa ja tarjoaa apua, pyrkii saamaan  esiin muiden hyvät puolet. Siltä nousee myös esiin huolehtii muiden tarpeista omiensa kustannuksella ja pyrkii edistämään työryhmän sisäistä harmoniaa. Näitä, kun lukee ymmärtää itsekin, että rajaaminen olisi se juttu. Tulisi muistaa hoitaa ja huolehtia myös itsestään.

Ehkä sitä nyt harjoitellaan tällä viikolla eli tehdään asioita joista tulee hyvä mieli.

 

 

Jk. Puikot ja tassu- ja turpaterapiaa